maanantai 12. kesäkuuta 2017

Isojärven Kansallispuisto: Matkakertomus 1.5.2017

    
Isojärven Kansallispuisto: Matkakertomus 1.5.2017

Vappu 2017 on Pirkanmaalla kylmä ja luminen. Suunnitelmissa on retki Isojärven Kansallispuistoon Vappupäivänä.

                                                Huhtalan torppa

Aamulla Klo 7:40 keli näyttää Nokialla ihan hyvältä. Aurinko on nousussa eikä tänään ole luvassa pilvistä keliä. Päivästä ei ole tulossa mikään lämmin, mutta kun repun heittää selkään niin sen kantaminen kyllä antaa jäseniin tarvittavan lämmön.
Isojärven Kansallispuisto on perustettu 1982. Pinta alaa löytyy 22 neliökilometriä, joten puisto on varsin pieni.




Nokialta Isojärvelle autoiluun menee aikaa reilu tunti. Tällä reissulla vaimo lähtee matkaan. Tuli nukuttua vähän huonosti, mutta unet kyllä karisee raikkaassa säässä silmistä. Repun olen pakannut jo edellisenä iltana lähes valmiiksi. Pääsemme lähtemään Klo 8:35. Huhtalan torpalle menevällä Huhtalantiellä on lunta 5-10 senttiä. Tässä täytyy tarkasti ajella väistäen routavaurioita ja kuoppia. Pienissä ylämäissä auton kesärengas ei tahdo saada pitävää otetta liukkaasta lumisesta tienpinnasta, luistonesto valon vilkkuessa kiivaasti. Lämpötila on  muutaman asteen plussan puolella(+4) eikä aurinko pääse lämmittämään varjoisia kohtia tiestä.
Retkikartta: Huhtalan pysäköintialue



Talvi yllättää retkeilijät
Auton laitamme parkkiin Huhtalan P-alueelle joka sijaitsee Huhtalan torpan lähellä. Käymme ensin katselemassa nämä vanhat rakennukset. Päärakennus on rakennettu 1850 luvulla, vanhimmat kolme aittarakennusta ovat 1700 luvun lopulta.
Tästä suuntaamme takaisin autolle, ja ajo Kalalahden parkkipaikalle vajaa kilometrin matka. Eihän tänne perille pääse kesärenkailla! Lunta  ja jäätä riittää, joten on peruutettava takaisin 300 metriä kunnes pystyn tien leveämmällä kohdalla kääntämään auton ja palaamaan takaisin Huhtalan parkkiin. Lyömme reput selkään ja lähdemme patikoimaan Kalalahden risteystä kohti. Vaimo kantaa pientä reppua johon mahtuu parit vesipullot, pieni kylmälaukku ja kahvipannu. Kannan selässäni 65 litran rinkkaa jolla painoa noin 13-14 kg.
Retkikartta: Kalalahti polun alkupää

Suuntana on Kalalahden laavu(2.2.km) Reitti kiertää Kaatvuoren reunaa. Polulla on lunta viitisen senttiä, joka tekee kävelystä hiukan raskaampaa. Paikoitellen joutuu väistelemään märempiä kohtia jottei coretex vaelluskenkä kastu.
Hiukan ennen laavua avautuu upea näkymä majavien vanhalle asuinalueelle jonne on muodostunut lampi patojen seurauksena.
Retkikartta: Majavien patoama lampi

Majavien valtakunnassa pystyyn kuolleet puut seisovat luurankomaisina

Pystyyn kuolleet kelottuneet kuuset seisovat luurankoina lammen reunustoilla. Majava on kaatanut kaikki lehtipuut jättäen muut rauhaan. Ravinto on loppunut lammen rannoilta ja majavan on muutettava uuteen paikkaan jossa riittää syötävää.
Nämä ovat amerikanmajavia! Súomen alkuperäinen euroopanmajava on metsästetty sukupuuttoon 1800 luvun puolessa välissä.
1930 luvulla tuotiin ensimmäiset majavat Norjasta (euroopanmajava) ja Kanadasta (amerikanmajava)
Tästä jatkamme matkaa kohti laavua.
Kalalahden laavu on rakennettu korkealle kallion päälle josta avautuu näkymä Isojärvelle. Täälläpä onkin retkeilijä mies, joka on yöpynyt riippumatossa tässä laavun tuntumassa.
Retkikartta: Kalalahden laavu




Tauon paikka laavulla

Tässä vaiheessa on aika opetella nokipannukahvin keittoa, vaikka en sitä itselleni keitä. Kahvia en juo, mutta vaimolle se kyllä maistuu. Nuotio savuaa tuossa valmiina ja kohta kahvipannusta kuuluu veden kiehumisen äänet.
Mukavan näköiset maisemat tässä laavulla auringon paistaessa. Kello näyttää 12:17. Nuotio saa vettä päällensä ja on aika jatkaa matkaa kohti Vahterjärven laavua jonne on matkaa 3,5 km. Polku seuraa pitkät matkat järven rantaa vaihtelevana nousujen ja laskujen kanssa, mutkitellen juurakkoisessa  ja kivisessä polku-urassa. Matkalla ylitämme muutaman solisevan puron joiden vesi kelpaisi vaikka kahvinkeittoon.
Ennen Vahterjärven laavua mutkitteleva polku nousee korkealle kalliolle ja siitä taas kohta laskeudumme alaspäin. Uuden lumen peittämä sohjoinen polku on paikoitellen liukas ja kenkä ei tahdo aina saada pitävää otetta maasta.
Retkikartta: Vahterjärven laavu



Juuri ennen laavua tutkimme muurahaisten pesätouhuja. Ovat rakentaneet pesän kelopuun ympärille, jossa käy kauhea kuhina.
Retkikartta: Polkuristeys

Laavulta noin 100 metriä tulee polkuristeys josta käännymme oikealle kohti Lortikkaa (1,9km)
Parisataa metriä taivallusta ja käännymme risteyksestä vasemmalle. Tuota toista polkua pitkin pääsee myös Lortikan kämpälle.
Majavat asuvat Lepolammella ja ovat tehneet kunnon padon laskuojaan. Reitti on viitoitettu uudesta paikasta.
Retkikartta: Lepolammi majavien pato

Tulva on vallannut Lortikan maisemat

Kengät vähän kostuu tässä sohjoisessa puron vartta laskeutuvassa maastossa. Vanhalta reitiltä pääsi jatkamaan suoraan Lortikan vuorelle kunhan ylitti ensin Lortikka-Heretty polun. Nyt tämä uusi reitti on vedetty enemmän Lortikkaan päin ja emme näin ollen löydä vuorelle menevää polun päätä.

Lortikan tulentekopaikka on tulvivan veden vallassa! Ei tuosta pääse kuivin jaloin menemään, joten kierrämme kauempaa tämän tulvivan kohdan.
Retkikartta: Tulva Lortikan tulipaikalla

Vihdoin päästiin tulvan toiselle puolelle opaste taululle Klo 14:20. Huhtalaan on tästä matkaa 4,7 km. Lähdemme sinne suuntaan ja suunnitelmissa on käydä vielä Kalalahden laavulla.
 Lortikan vuokrakämpälle on turha yrittää ilman kumisaappaita. Samoin joudumme kiertämään vasemmalta metsän kautta tulvan alla olevaa polkua.
Retkikartta: Lortikan vuokrakämppä



Kohta voisi ajatella ruokailua! Matka alkaa tuntua jaloissa ja tauko olisi paikallansa. Tähtäämme Kalalahden laavulle ja siellä voisi tehdä ruokaa. Saavumme Kalakorven risteykseen josta on laavulle matkaa 0,7 km. Kello on 15:06 ja tässä pohdiskelemme suuntaa! On tässä sen verran väsymystä, että menemme lyhyemmän kautta Huhtalan torpalle. Kaksi kilometriä matkaa kertyy kun valitsee vasemman polun. Laavun kautta matkaa tulee noin neljä kilometriä. Lumet on jo sulanu Huhtalan torpan pihasta kun sinne saavumme väsyneinä ja kengät kosteina. Kaasukeittimellä lämmitän mukana olleen lihakeiton. Kaasu taas temppuilee eikä meinaa tulla pullosta ulos! Keitto kuitenkin kohta kiehuu ja lusikoimme sen kohti kitaa hyvällä ruokahalulla.


                                                   Kalalahti lammen rantaa
                                               Majavien patoamaa lampea Kalalahdella
                                                Majavien patoama lampi Kalalahdella
                                                  Kalalahden laavu
                                              Kalalahti polkuristeys

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti